ÄKÄINEN HAASTE

Päätin osallistua Silmukan ytimestä-haasteeseen ja toukokuun aihe oli LINTU. Meinasi mennä ihan tipoille valmistuminen.. mutta tässä se nyt siten on ..minun toukokuuhuni sopiva lintu

Jos aiheena olisi ollut omakuva niin tämä kävisi tällä kuulla siihenkin.
En ikinä ole tuntenut viehätystä näihin hahmoihin mutta Novitan joululehdestä ohjeen nappasin ja ajattelin että hoidokit voisivat jopa tykätä,.. saattaapi olla että tää Red saapi seuraa tahi ei. Jotenkin mieltymys kyseisiin lintuihin  kasvoi jo sen verran että mukeja kaupassa hiplasin.. mutta pelit saa pysyä poissa. Elämä on jo muutenkin peliä joten ne jätän suosiolla pois.
Lintu oli virkattuna ja pulleana jo aikoja MUTTA ihmisellä jolla on kaikkea niin HUOPA!!! Kaupasta katselin mutta hinta oli mielestäni törkeä sille joka on nyt "edunvalvonnassa"..tiesin huopaa ehkä olevan JOSSAIN.. niih.. piilon vieressä . Eilen huomasin että APUA... taas yksi haaste johon voin  nolona sanoa että epäonnistuin ja siitä se penkominen lähti.
Jäisikö kevään äkäisyys nyt sitten tähän lintuun? =)
Huomenna tulee kesäkuun haaste JA alkaa KYH!!!!!

UHRAUTUMINEN...

Tämä sana jos mikä kuvaa minua. Olen elämäni suurissa kysymyksissä aina uhrautunut ja ajatellu ensiksi muita ja sitten myöhemmin kun on ollut aikaa itseäni vasta.
Olipas se lähes katkeruutta tihkuva lause, sanoisinko. Uhrautumisen taustalla on kuitenkin ollut aina myös se, että olen halunnut tehdä asiat niin kuin minusta on kuulunut tehdä. Kyllä minä kipuilen jatkuvasti näiden vuoksi ja uhmailen mielessäni vielä tekeväni mitä haluan. Voihan se olla, että loppupeileissä minä saan sen kirkkaan kruunun tai sitten en.
En minä kuitenkaan katkerakaan ole koska olen uhrautumiseni tehnyt myös rakkaitteni puolesta.Kun ei mieti valintojaan sen kummemmin niin sitä kummasti vaan porskuttelee uhrinakin =)
Kummasti oon osannu olla tämän kuukauden urhautumatta tähän aakkostarina-haasteeseen. Ei menny taas yhtään niinkuin piti... ei lähellekään.

MAAILMALLE

Maailmalle pistin siis taas kahdet ylipolvensukat vaikkei minun pitänyt niitä edes neuloa.. mutta kun kauniisti pyydettiin niin minkäs teet muuta kuin teet =)

Serkkusein tilasi sukat lahjaksi kaverilleen. serkkuselle neuloin joskus aikaa sitten samanmoiset joihin kaveri olikin ihastunut.Sukat on tuttuun tapaan Fabelista
 



Esikoiseni tilasi myös kaverilleen sukat ja ne valmistuin Delighista.


Nyt ei muuta kuin paiskitaan huominen vielä töitä ja kesäkuu ollaan lomalla vai ollaanko?
Koska minähän lähdin mukaan KYH:iin. Tämä onkin minun toinen kertani ..viime kesänä nukuin ohi ilmoittautumisen ja meinasi jopa harmittaakin..  

KYYNELEITÄ..

Kun pari vuotta sitten esimiehestä/ystävästäni tuli mummi niin virkkasin hänelle ilonkyynelille liinan, joka sitten päätyikin pikku prinsessan kasteliinaksi.
Tulipa ystävästäni  kaksinkertainen mummo ja hänpä sitten tekstaili minulle josko pikku prinssi saisi samanlaisen. Syvä huokaus kumpusi sisältäni koska... aikaa oli seuraavaan päivään. Oli normi työpäivä ja en tiennyt oliko kangastakaan tarpeeksi. Pyytäjä tietenkin anteeksi pyytelemään ja harmittelemaan , että oli näin myöhään asialla. Ja toki otin haasteen vastaan...
Voinen kertoa , että en ollut ehkä kovin sosiaalinen virkatessani. Olin alussa aika hymynaama kun asia luisti mutta sitten alkoi vaihe "ei se oo työ eikä mikään jota ei jokunen kerta purettaisi"..*syvä huokaus*. Lopulta ilta päättyi turhautumiseen ja nakkasin työn pois .. taisi siinä herahtaa muutama kiukkukyynelkin.
Aamulla nousin kello viisi ja uusin virkein silmin aloin jatkamaan ja ...
Prinssi sai kasteliinansa =)

RIIHIKUIVAA...

Minulle on kevään aikana iskeny facebook-ärsytys. Huomaan ärsyyntyväni ihmisten päivityksistä..Pienemmässä mittasuhteessa myös blogiärsytyskin.
Blogiärsytys on erilaista kuitenkin. Ärsyynnyn itselleni kun katselen toisten tekemiä ja tunnen itseni maailman tekemättömämmäksi ihmiseksi ja luovuutta en sitten omaa pätkääkään.
Naamakirja-ärsytys on sitten ihan eri luokkaa. Ihmiset natisee jonnin joutavista pienistä asioista, vaikka on siellä niitä aurinkoisiakin ystäviä. Ja itsehän minä olen heidät ystäväkseni valinnut joten miksi siis valitan.. noh koska taidan kuulua niihin tympesiin naamakirjavalittajiin.
Noh tämä johdatti siis minut riihikuiviin ajatuksiin. Minulle riihikuiva tarkoittaa nyt rahaa..tuohta.. mania...pätäkkää. Kuitenkin jotain sellaista joka aina tipahtaa tilille ansaitusta työstä ja sieltä häviää salakavalasti.. jotain mitä ilman en voi olla ja jota ei koskaan ole liikaa (ainakaan minulla).
Eilen tätä riihikuivaa taas pankin ylläpitämälle tilille tipahti eli lue : TILIPÄIVÄ. Naamakirjassa joku mainitsi myös tilipäivästä ja päivitti tutulla tyylillä että tili tuli tili meni.
Noh joku päivä sellainen vaan ärsyttää ihan suunnattomasti (ANTEEKSI).Sitä aina miettii miten tili meni... vaan pysähtyykö sitä miettimään että sainhan minä sillä jotain vaikka numeroita siirtelin koneella pelkästään.
Jos sitä tiliä ei olisi tipahtanu tilille niin ei olisi kuivaa sänkyä, ei sänkyä ehkä ollenkaan, ei kattoa pään päällä, ei lämpöä ei ruokaa... oikeastaan sain sen mitä tarvitsen . Ja vielä hiukan jäi jopa turhuuteen... eli..asiat on kuitenkin aika hyvin.
 Riihikuivallani sain nimittäin myös ei tarvittavat 220kcl .

Salaista arvontaa...

Minun kevään SNYPYKKÄISENI arpoo... =)

LOPPUU...

...kaikki kiva aikanaan. Mutta tämän keväinen ihana SNY:ni lähetti kahvia ja suklaata ...JA JUURI SOPIVASSA SUHTEESSA =)

Kaunis orvokki-kortti paljasti salaisuuden 

ja kaunista Catania -lankaa. Minulla onkin viime päivät pyöriny virkkausjutut ihan villisti päässä. Mutta pakko työstää  ensin kahdet tilatut ylipolven sukat.. vaikka murisenkin turhautuneena . 

Langan päällä kauniit silmukkamerkit joista toinen oli rikki...vaan eipä hätiä mitä .. kerrankin minulla oli puristushelmiäkin keittiönpöydällä levällään ja DADAAAAAAAAAAA näpertelin homman kokoon. Siis joskus osaan yllättää itsenikin nopeudellani.

Kevään SNY oli Nenniamalia .

Blogisi on minullekin uusi tuttavuus jonne tästä pian suuntaankin. Kiitos ihanasta keväästä ja älä edes mieti...OLIT IHANA SNY =))