JULISTUS...

Tarina päivässä...juuri niin =) Ainahan minä innostun näistä jutuista ja aloitan ja aloitan...POKS! sitten se jää kerran, huomenna sitten taas. Ei en kerkee, ylihuomenna.. ja sit meni kuukausi ja toinen ja ohos vuosikin vaihtui.Bloggaus on muutoinkin ollut hiukan poissa kuvioista ja syynä ihan pelkkä laiskuus. Lukemattomia blogeja lukemattomasti.. anteeksi kaikki ihanat!
Julistan siis uuden blogikauden avatuksi.. mitä sitten tarkoittaneenkaan minun kohdalla =)

Kuutamolla...

Olen ollu keväästä lähtien tään blogin kanssa ihan kuutamolla. Välillä innostun ja sitten en vaan saa aikaiseksi oikein mitään kirjoitettavaa..ja toisten blogitkin kommentoimatta.Haluaisin niin paljon mutta en pysty. Ajatus ahdistaa.
Viime viikkoina olen ollut koko elämässäni ihan pihalla ja kuutamolla ja... mutta tuntuu kuin viime viikkoina kuutamo on alkanu valaisemaan. Elän elämässäni aikoja , etten tiedä mitä teen ja minne meen. Joka suuntaan voisin kääntyä ja lähteä.. polut näyttää valoisilta. Välillä vaikka olin niin hukassa koko elämäni kanssa niin olen sitä vieläkin. Tilanne on vaan se , että nyt se hukassa olo alkaakin olla kuun valaisemaa ja vaikka valinnan edessä olen tunnen sydämessäni suurat vapauden tunnetta ja hassua onnea. Tunnen viimeinkin hyvinä hetkinä olevani vapaa ja tiedän jotain hyvää elämääni vielä tulevan. Kuu ja minä hymyilemme =)

ILTASATU

En muista ollenkaan , että minulle olisi lapsuudessa iltasatuja luettu. Enkä muista , että ylipäätänsä olisi luettu. Ennen kouluikää leikit taisi olla ulkona ja tietysti aikakin oli sitä mitä oli. Kun joskus sitten opin lukemaan minusta tulikin ahkera kirjaston käyttäjä ja sitä olen ollutkin tähän päivään saakka vaikka kotona minulla on kirjoja pienen kirjaston verran.
Omille tyttärilleni luin iltasadun.Lauluin unilaulun ja sitten oli sadun vuoro. Olen aina nauttinut siitä hetkestä . Se oli meidän rauhoittumishetkemme.
Hoitotirpoilla luen päivällä unisadun. Vaikka hoidokkini onkin pieniä niin silti. Joskus mietin , että voisin lukea mitä vaan ja he tuskin tiedostaisivat. Uskon ääneni rauhoittavan heidät uneen turvallisesti.
Olen aikuisiän varmaan aina lukenut illalla sängyssä. Viime talvena se saattoi olla vain rivi ja en jaksanut keskittyä enempään. Onpa joskus kirja vienyt niin mukanaan, että koko yönä ei  ole nukuttu. Onneksi vanhuus tekee tässäkin asiassa tehtävänsä. Tänä kesänä olen taas löytänyt lukemisen.
Iltasatunani on tänään Vuorovetten prinssi, jotenka ihan sadun merkeissä mennään =)

MÄREHTIÄ

Lehmä tai en mutta märehtimään olen taitava. Märehdin asioita mielessäni aivan liikaa. Asioita joille aina ei voi/mahda yhtään mitään. Kuvitelmissani teen ratkaisuja mutta ne sortuu kun mieleni valtaa aina se pahin mahdollinen ja sen seuraukset.
Luopuisin niin tavastani ja kovasti olen alkanut takoa päähäni , että märehtimättäkin asiat selviää tavalla tahi toisella.Jostain kumman syystä aina sillä toisella.
Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja tuntuu kun yhdestä selviää jo uusia koitos iskee päälle. En tunne yhtään vahvistuneeni kaiken tämän keskellä. Haluaisin huutaa ääneen , että NYT RIITTÄÄ..silti uskon kuitenkin  ,että pakko sitä elämässä on viimein tulla hyvääkin ja helpompaa.
Tänäänkin elo antoi uutta märehdittävää joten eikun peiton alle ja kauhukuvitelmat päälle. Elämää ei sen enempää...

ja lissää haastetta

jospa jatkaisin tätäkin , ettei blogini olisi vaan sukkaa ja sukkaa ja sukkaa..

UHRAUTUMINEN...

Tämä sana jos mikä kuvaa minua. Olen elämäni suurissa kysymyksissä aina uhrautunut ja ajatellu ensiksi muita ja sitten myöhemmin kun on ollut aikaa itseäni vasta.
Olipas se lähes katkeruutta tihkuva lause, sanoisinko. Uhrautumisen taustalla on kuitenkin ollut aina myös se, että olen halunnut tehdä asiat niin kuin minusta on kuulunut tehdä. Kyllä minä kipuilen jatkuvasti näiden vuoksi ja uhmailen mielessäni vielä tekeväni mitä haluan. Voihan se olla, että loppupeileissä minä saan sen kirkkaan kruunun tai sitten en.
En minä kuitenkaan katkerakaan ole koska olen uhrautumiseni tehnyt myös rakkaitteni puolesta.Kun ei mieti valintojaan sen kummemmin niin sitä kummasti vaan porskuttelee uhrinakin =)
Kummasti oon osannu olla tämän kuukauden urhautumatta tähän aakkostarina-haasteeseen. Ei menny taas yhtään niinkuin piti... ei lähellekään.

RIIHIKUIVAA...

Minulle on kevään aikana iskeny facebook-ärsytys. Huomaan ärsyyntyväni ihmisten päivityksistä..Pienemmässä mittasuhteessa myös blogiärsytyskin.
Blogiärsytys on erilaista kuitenkin. Ärsyynnyn itselleni kun katselen toisten tekemiä ja tunnen itseni maailman tekemättömämmäksi ihmiseksi ja luovuutta en sitten omaa pätkääkään.
Naamakirja-ärsytys on sitten ihan eri luokkaa. Ihmiset natisee jonnin joutavista pienistä asioista, vaikka on siellä niitä aurinkoisiakin ystäviä. Ja itsehän minä olen heidät ystäväkseni valinnut joten miksi siis valitan.. noh koska taidan kuulua niihin tympesiin naamakirjavalittajiin.
Noh tämä johdatti siis minut riihikuiviin ajatuksiin. Minulle riihikuiva tarkoittaa nyt rahaa..tuohta.. mania...pätäkkää. Kuitenkin jotain sellaista joka aina tipahtaa tilille ansaitusta työstä ja sieltä häviää salakavalasti.. jotain mitä ilman en voi olla ja jota ei koskaan ole liikaa (ainakaan minulla).
Eilen tätä riihikuivaa taas pankin ylläpitämälle tilille tipahti eli lue : TILIPÄIVÄ. Naamakirjassa joku mainitsi myös tilipäivästä ja päivitti tutulla tyylillä että tili tuli tili meni.
Noh joku päivä sellainen vaan ärsyttää ihan suunnattomasti (ANTEEKSI).Sitä aina miettii miten tili meni... vaan pysähtyykö sitä miettimään että sainhan minä sillä jotain vaikka numeroita siirtelin koneella pelkästään.
Jos sitä tiliä ei olisi tipahtanu tilille niin ei olisi kuivaa sänkyä, ei sänkyä ehkä ollenkaan, ei kattoa pään päällä, ei lämpöä ei ruokaa... oikeastaan sain sen mitä tarvitsen . Ja vielä hiukan jäi jopa turhuuteen... eli..asiat on kuitenkin aika hyvin.
 Riihikuivallani sain nimittäin myös ei tarvittavat 220kcl .

PUUTARHA,,,

Menin kai niin maitohapoille viime kerrasta joten toipuminen on kestänyt. Minulla taitaa mennä tämä kirjoittaminen koottuiksi selityksiksi mutta jospa kehittyisin vielä loppumetreillä kirjoittamaan jotain luovaakin.
Puutarha.. sana tuo mieleen vesilähteen solinaa, vaaleanpunaista, lilaa, valkoista kukkaa. Voin sieluni silmin nähdä jotain hiukan japanilaistyylistä maalaisromantikkaa. Kaiken kruunaa valkopitsinen kalusto ja romanttinen päiväkahvihetki.Kärpästen surinaa, perhosten lentoa ja lämmin ihana aurinko.
Todellisuus...palanut nurmikko, kuolleita karahkoita( Lue: kukkia),entinen valkoinen muovituoli, hiekkalapioita ja -sankoja hujan hajan. Minun peukalossa ei viherrä mikään..
Onneksi ulkonakin sataa .

MAITOHAPOILLA..

Voisin luritella pitkälti aina sisälläni kimpoilevasta urheilukipinästä joka kaatunee alkumetreilleen siihen ,että menen liian lujaa enkä omalla tahdillani. Väsähdän ja innostus lakkaa.
Olen kuitenkin vuorokauden ajan taas mietiskellyt elämää. Miettiny miksi elämässä on niin paljon itsekkyyttä, kateutta, ilkeyttä....Näinä tunteina on kyyneleitä valunnut rikkauksiin asti. Puhdistavaa, onko? En tiedä koska minulla ei ole vastauksia.
Minun sydän ja sielu.. ne ovat maitohapoilla tänään..NYT!

RINTANEULA

Rintanappi aikakauden nuorena rintaneula tuo mieleeni heti jonkinlaisen negatiivissävyisen ajatuksen. Kun aikoinani itseni vuorasin erilaisten bändien ja aatteiden rintanapeilla niin rintaneulat kuului minusta vain vanhoille  arvokkaille rouville.Ja sellaistahan minusta ei tulisi koskaan ja ei ole tullutkaan.
Kun elämäni ensimmäisen rintaneulan, sellaisen oikean ja hienonkin jopa, sain tyttärien isältä eräänä jouluna lahjaksi olin tyrmistynyt. Rintaneula... MINULLE!!! Ehkä silloin jo joku ounasteli suhteemme lähtölaskun alkua vaikka tämä samainen rintaneula pääsikin koristamaan häämekkoani. Se olikin rintaneulan ensimmäinen ja viimeinen julkinen esiintyminen. Mukanani matkannut  kuitenkin kaikki nämä vuodet sekasotkuisessa korulaatikossa .Vaikka paljon olenkin entisestä viskannut ajan kuluessa metsikköön niin jostain kumman syystä en korujani. Ehkä harakka on aina harakka sittenkin.
Makustellessani rintaneula sanaa kuitenkin mieleeni kaikesta negatiivisuudesta huolimatta ponnahtaa jotain lämmittävää ja ihanaakin. Korulippaasta löytyy muitakin rintaneuloja ja pitämättömiä, koska rinnuksiani koristaa yleensä erilaiset ruokatahrat ja kuolat ja räät. Osa omia ja osa ihanien hoidokkien tuotoksia. Siksi rintarossit olkoon lojumassa laatikossa. Olen vain jossain vaiheessa kokoelmaa kartuttanut ihan siitä "suosi käsintehtyä"- aatetta ylläpitäen.
Mutta ettei elämä olisi  yksiselitteistä niin laatikossa on myös aarteeni. Rintaneula, jonka haluan sitten joskus koristelevan minun harmaata olemustani jossain vanhainkodissa istuessani tuolissa huivi harteilla. Koru jonka sain eräänä äitienpäivänä vuosia vuosia sitten. Esikoiseni oli lahjaksi sen koulussa tehnyt.. silkkimaalein silkkikankaalle. Se koru on silmiä hivelevän kaunis , vaalean sinistä ja kultaa.
Jotain hyvää siinä "väärän" korun ostajassakin oli. Sain kaksi ihanaa ja kaunista ja niin rakasta tytärtä.

TIPPALEIPÄ...

Räntää..vettä...kylmää koleaa..VAPPU! Minne hävisi ne hurjat vaput kun piti ostaa uudet kevätvaatteet ja kirmaista juhlimaan? Minne ne aamut kun  kotiin palasi juhlija  aamun valjetessa rapaisin kengin ja muutoinkin rähjäisen väsyneenä? Mihin hävisi vappu jolloin ensimmäisen kerran sai lähteä valkolakki päässä juhlimaan?
Niin.. ne hävisi jonnekin unholaan kun tuli "rinssi" varastaen sydämen ja sitten haikara toi prinsessoja. Vaput muuttui sokerisiksi, munkkirasvan käryisiksi, simapullojen poksahteluksi , ilmapallojen paukahteluiksi ja ikkunan pesuiksi.
Elämä kulkee kulkuaan. Prinssistä vain haalea muisto ja prinsessaiset kumpikin tahoillaan.
 Juhlapäivät menee päivien ketjussa..ohitse lipuen.
Huolestuttavaa mutta tämä vappu oli tipaton...ei leivätön mutta tippaleivätön. Tähän on siis tultu, mutta munkkien leivonnasta pidin vielä tiukasti kiinni. Vaikka ikkunan pesusta luistinkin ja tippaleipä jäi kaupan hyllylle.
Ensi vuonna repäisen taas ja palaan ruotuun. AINAKIN yksi tippaleipä on saatava =)

Aakkostarinaa...

Minä...AHKERA blogikirjoittaja nappasinkin itselleni haasteen..
http://aakkosblogi.blogspot.fi/p/t.html

Jospa tästä saisi innoitusta kirjottamisen salaiseen ja ihmeellisen maailmaan



Eli Touhukkaalla toukokuulla aloitellaan =)