keskiviikko 30. tammikuuta 2013

PATA-VAI PANNU...

Meillä täällä ne ovat pannulappuja . Ystäväni toi käsityöpiiriin vanhat pannulaput. Oli saanu ne joskus vuosia sitten ja koska hän on aloittelija virkkausmaailmassa niin kyseli että mitenhän nää tehdään. Haasteen otin vastaan ja tammikuun kunniaksi lappuset on sini-valkoisia. Malli oli yksinkertaisen mukava virkattaava vaikka hetkinen piti pähkäillä miten mennään ja missä järjestyksessä =)

Kylläpäs nyt vanhaakin alkoi kutittamaan vatsanpohjasta . Uusi salaiseni pisti e-kortin ja hän lupaili pakettia jo ensi viikolla tulevaksi. Nopea tyttönen tuntuupi olevan. Ja pistänyt pienen vinkin minulle:Tee sitä mitä rakastat !!! Ja tiedossa on muuta kuin sukkailua...Taidankin olla aikas tylsä sukkailuneni =))
 Innolla odottelen =)))

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tuumailin...

aika monta tovia ja viime hetkeen päätös jäi..silti minä taas olen kuitenkin mukana Kevään SNY-kierroksella.
Mukavaahan tämä on mutta välikierros voisi tehdä jopa hyvää.
Tänään sain Ystävältäni postikortin
 
Tällä kierroksella piti ensimmäinen yhteydenotto tehdä postikortilla . Minua vanhaa Snyyläistä hellitäänkin tällä kertaa eka kertalaisella.
Ystäväiseni.. ota ihan rauhallisesti vaan! Kaikki sujuu aivan varmasti hyvin =))
 

LAPASTELUA...

Minä en koskaan ikinä ole tykännyt neuloa lapasia. Ja syy nyt on se PEUKALO. Mikään oon niin tympeää tehtävää. Välillä kuitenkin tarvii näitäkin tehdä. Malli on täältä ja lankana oli Inka. Langan koostumus on puolet merinovillaa ja toinen puoli alpakkaa. Malli on tuollainen pitkä ja kapea mutta istuu minun käteen niin että täällä ollaan tyytyväisiä. Lapaset on minulla talvella aina käytössä ja en tykkää kovin sellaisista "lörppövanttuista".
Jahka puikot "vapautuu" uusi  lapasten malli odottaa tekijää =)

torstai 24. tammikuuta 2013

Vaihtoa ja sitä vanhaa....

Osallistuinpa tässä muinoin Phedran järjestämään tarravaihtoon. Parini oli Teea.
Sain häneltä jo viime viikolla kivan lähetyksen.
Kiitos Teea.
Tämä oli siis sitä vaihtoa ja sitten osioon vanha... Aika kulunuttahan tämä on mutta ...
"Vanhalla" ystävällä on viikonloppuna syntymäpäivä ja hänelle neuloin TAAS kerran ylipolven sukat. Vaikka välimatkaa  ei ole hirveästi niin "elämä" on meidät ajanut aika kauas. Satunnaista moikkailua törmätessä. Välillä kiroan koko naamakirjan kun sen kautta vähenee aina vaan yhteydenpito ihmisiin. Naamakirjastahan sitä luetaan kuulumiset; syntymät ja kuolemat.
Mutta tämä lanka kun sattui varastoistani silmiin niin tiesin kenelle sukat tulee..



Lankana siis minun niin suosima Fabel ja tämmöiset sini/harmaasävyiset.Väri miellyttää minunkin silmää ja toivottavasti saajan =)
Vaan nytpä päätin että tehdään seuraavaksi ihan muuta. Eilen illalla kuitenkin pamahti taas mieleen yksi  tärkeä ihminen jolle pitkät sukat on tehtävä *HUOKAUS*. Mutta kerrottakoon ettei ne ole vielä puikoilla ja myös se että näitä sukkia neuloessa on mukava katsella Teho-osaston tuotantokausia.. joten ei siis yhtään tylsää =))

tiistai 15. tammikuuta 2013

Minä kun en...

Ikinä voita mistään mittään niin kerrankin se sitten tuli ja läsähti. Niin tuli VOITTO... pieni mutta silti päiväni piristävä ilahdus
Pitsitie järjesti arvonnan vuoden vaiheteessa ja minulle napsahti sitten voitto. Napit on niin herkkuja että ja muutenkinhan minä olen tämmöinen pitsi/nauha keräilijä.

Kiitos ystäväiseni lohduttavista sanoista. Kun läheinen sairastuu niin se mullistaa koko lähipiirin elämän. Väliin on niin epätoivon päiviä ja sitten syttyy taas toivo paremmasta. Sananne lämmittävät sydäntäni. Nyt eletään Parempien päivien toiveikkaita hetkiä... vaikeinta tässä on se että romahdus voi tulla milloin vaan. Olen viime kuukausina alkanut jotenkin vihata puhelinta. Jokainen viesti ja soitto hätkäyttää. Minä kuitenkin olen toiveikas ja uskon että kaikella on tarkoituksensa vaikkei kaikki menisikään niin kuin minä haluan.
Kiitos vielä kerran =)

tiistai 8. tammikuuta 2013


Vaikka vuosi vaihtui ja lupauksia tein liudan niin mikään ei kuitenkaan muuttunu miksikään. Koko syksyn mukana kulkenut suru ja väsymys tuntuu vain kasvavan. Elämää miettii ja sen tarkoitusta kyselee pieni sydämeni. Mahtaneeko tänä keväänä aurinko edes paistaa sydämeeni. ..?

Kaiken keskellä minua on lohduttanut mielessäni vähän väliä syttyvä kipinä joka kuiskii ,että kyllä elämässä on PAKKO vielä tulla hyvääkin..ja siihen minä uskon.

Lupauksiani en tänne vuodattele kun rasitin niillä tyttäriä koko joulun ajan. Olkoon he minun "tuomareina" =))

Tehnyt oon paljon ja kuitenkaan en mitään saanu valmiiksi...kuitenkin TAAS kerran tein ylipolven sukat. Tiedän jämähtämeeni tasolle SAMA. Dropsin Delighista tikutettu ja esikoisen ystävälle joka ilahdutti minua jouluna ...Väri ei kuvassa tule oikeuksiinsa mutta todellisuudessa nään on ihan suunnattoman kauniin väriset. Toivottavasti saajakin pitää tosin ainahan on palautusoikeus!!!