TILDAPELÄTIN...vai miten se meni?

Minä oon ihaillu niin Tildajuttuja ja haaveillu vaikka sun mistä. Tilda-kirjojakin on jo useampi hyllyssä.Minulla on vaan esteenä se ihan pieni juttu...minä ja ompelukone =( Olemme kuin pahimmat viholliset. Kun istahdan sen ääreen into pinkeänä niin jopas jotain...alkaa ihan temppuilemaan. Halunnee osoittaa minulle paikkani joka ei todellakaan ole hänen ääressä.
Välillä uhmaan kaikkia jumalia ja kestän sadatellen ne pienet pakolliset hetket. Olenpa joskus erehtynyt kuvittelemaan :" Hei täähän toimii! Minä osaan" ja sitten alulanka alkaa koneessa elää omaa elämäänsä ja tikki on haperoa. Uhittelen minä omassa pienessä mielessä et taltutan koneen vielä. Uhosin kevään meneväni jopa kansalaisopiston ompelukurssille ja kurssin opettaja vannoi, että tekee minusta vielä ompelijan. Nyt näyttää kuitenkin siltä ettei tänä syksynä riitä puhti moiseen..selittelyä kukaties,
Noh... jumalia uhmaten ompelin elämäni ensimmäisen Tilda-jutun. Minulla olisi jemmassa se ihan EKA Tilda joka on puolivalmis(ylläripylläri) , mutta eihän sitä löytyny kun inspis iski. Joten sai jäädäkin piiloonsa. Ja koska tämä on variksenpelätin niin pistinpä sen oveeni kertomaan kuka täällä asuukaan...