Yhden ikuisuusprojektin loppu...

En muista vuotta kun aloin maalata ns. pääsiäisikonia. Viime viikonloppuna viimeisen sivellin vedon vetäisin ja se oli siinä. Kriittinen minä ei oikein ole tyytyväinen mutta aina ei vaan voi nappituloksia saada. Työtä tämän eteen on kyllä tehty.

Uuden työn aloittaminen on aina innostavaa... ja tämän ei pitäisi olla nyt pitkä projekti tosin jotain erilaista kylläkin.

Pääsiäisikonissa on taivas kullattu. Kulta ei oo ihan minun ykkönen mutta ikoneissa se on yleistä. Kultahan tuo lämpöä... Olin opettajallemme puhunut usein hopean käytöstä mutta hän ei hirveästi innostunut asiasta. Kai hänkin työsti ajatusta aikansa ja ehdotti että jos kokeilisin. Ja minähän olin valmis (hopeatkin oli ostettu aikaa sitten). Jotenkin tää ikoni on niin jäätävä mutta tykkään. Toivottavasti saamme tälle keväälle lisäkurssin.Kyllähän minä hiukan vinojakin katseita taas keräsin mutta minullehan tämä tulee... ja kokeillaan mitä tästä tulee :)

SUKKAILUELÄMÄÄ

Minä en oikeasti, todellakaan ole seiskaveikan enkä Nalle-langan ihailija... jokin minut vaan pistää sitä ostamaan aina uudestaan ja uudestaan. Tänäänkin sorruin moiseen "syntiin". Olen varmaankin jotenkin tapojeni orja. Nallen kukkakedoista olenkin värkänny monet perussukat kuten nämä heinäkuussa tikutellut

Noh... minä en olisi minä jollei näiden Nalle-lankojen takana olisi muutakin kuin neuloa perussukkaa. Loppulangoista teenkin sitten ikuisuusprojektiani...eli isoäidin-neliöpeitettä. Siihen kelpuutan vain nallelankoja ja VAIN "jätekeriä" . Minut hyvin tuntevat siis huokaavat siellä jossain että joo... tuo peitto ei nää päivänvaloa koskaan. Pakko todeta että paljon mahdollista mutta perilliseni jatkakoot sen loppuun tai heidän perillisensä tai...

Huomenna taas arkea. Esikoisen kiikutin junalle tänään ja mieli pukkaa olemaan sen mukainen. Eilen piti kaiken laihduttamisen keskellä kuitenkin hiukan herkutella... ja voih... miten hyviä letut onkaan *nams*

varsinkin vaniljavaahdon ja vadelmien kera =)