Kesä älä mee...

Esikoiselleni tekemä nilkkakoru viime kesänä on jo viikkoja lojunu pakastimen päällä korjausta odotellen... tänään oli aika...

Ja hiukan jäi koruilu päälle ja kesälomani kunniaksi väkersin omaan nilkkaani myös helyn.

Perhostelua

KORUKURSSILLA...

siellähän se viikonloppu sitten vierähti. Minua ei kuitenkaan korista yhtään uutta korua :AInoaa täytettä tuli keskeneräisten töiden "laariin". Näin se vaan tuntuu minulla elämä etenevän...aloitusta on mutta lopetukset jää tulevaisuuteen roikkumaan.

Ja kuinkas siellä sitten kävikään...Noh... tarina menee kutakuinkin näin... Opettajalla oli kiva malli. Noh sitä aloin työstämään kunnes huomasi että joo..helmet ei riitä. No hätä kotona olisi lisää. Mielessä siinti jo melkeistä valmis ISO projekti. Opettelin sitten loppupäivän vääntelemään lankaa ja hiljalleen väsäämään siitä tuotosta. Sittenpä aika loppuikin. Päätin "vääntelykoruun" tarvittavat vääntää kotona. Noh saihin niitä väännellä kun jätin kaikki pihdit ja muut vermeet kurssipaikalle.
Voin sanoa että jotenkin alkoi pänniä ja unohdin koruilun ja oikeastaan kaiken tekemisen . Päätin viettää lauantai-illan itsesäälissä mörnöttäen.
Sunnuntaiaamuna intoa täynnä kurssille... huomatakseni että tarvitsemani helmet ovat projektissani vain kuin pisara valtameressä.. Joten työ saa nyt odotella seuraavaa kaupunkireissua(siksi se on siis kesken!!)Vaan siinäpä alkoi opettaja näyttämään mallia taas. Haastoi minutkin kokeilemaan ja yllytyshullu aloitti kolmannen työn. Ja taas loppui aika... tuossa ne nyt odottaa lisätarvikkeita ja lisävääntöjä ja jatkamista.
Yritän kuitenkin jotain saada valmiiksi ennen seuraavaa kurssia joka on parin viikon päästä. Koska pitäähän minun saada siellä sitten aloittaa taas jotain uutta. Seuraava kurssi jääkin yksi päiväiseksi koska toinen päivä olisikin tarkoitus käyttää hummailuun käsityömessuilla =)

LAHJONTAA...

Esimiehelläni on heinäkuussa syntymäpäivä. Joskus vuosia sitten kun hän täytti vähemmän vuosia menimme isolla porukalla aina "ilahduttamaan " häntä.Nyt kun kaikki olemme vanhentuneet juhlimisetkin rasittavat enemmän.. kuitenkin olen häntä vuosia jotenkin muistanu hänen merkkipäivänään. Kyseessä voisi olla jopa lahjontayritys mutta kerrottakoon että olemme olleet vuosia, vuosia ja vuosia ystäviä. Ei ehkä maailman paras yhdistelmä... ei esimiehen kanssa kannata ystävystyä..hänen kanssa pitää vaan yrittää tulla toimeen.

Esimieheni on "punainen" ihminen joten näppärä minä väkersin hänelle avainnauhan.

Keväällä tein prinsessalleni sinisävyisen avainnauhan ja muutaman muunkin olen värkänny. Pistän niistä kuvia joku toinen päivä. Esimieheni tykkäsi kovasti... tosin hän tykkää varmaan ylipäätänsä kaikesta.

Korulle räpelsin perhosrasian ja keijukortinkin sain väkerrettyä. Kaupasta löytyi ruusuinen "ämpäri " ja siinä ON kyllä jonkinlainen kukankarahka, vaikka kuva ei sitä hirveesti tuo esille. Vietimme mukavan illan..ja töihin liittyviä asioita ei edes mainittu =) Se oli hieno heinäkuinen päivä..