Minä kun en...

Ikinä voita mistään mittään niin kerrankin se sitten tuli ja läsähti. Niin tuli VOITTO... pieni mutta silti päiväni piristävä ilahdus

Pitsitie järjesti arvonnan vuoden vaiheteessa ja minulle napsahti sitten voitto. Napit on niin herkkuja että ja muutenkinhan minä olen tämmöinen pitsi/nauha keräilijä.

Kiitos ystäväiseni lohduttavista sanoista. Kun läheinen sairastuu niin se mullistaa koko lähipiirin elämän. Väliin on niin epätoivon päiviä ja sitten syttyy taas toivo paremmasta. Sananne lämmittävät sydäntäni. Nyt eletään Parempien päivien toiveikkaita hetkiä... vaikeinta tässä on se että romahdus voi tulla milloin vaan. Olen viime kuukausina alkanut jotenkin vihata puhelinta. Jokainen viesti ja soitto hätkäyttää. Minä kuitenkin olen toiveikas ja uskon että kaikella on tarkoituksensa vaikkei kaikki menisikään niin kuin minä haluan.
Kiitos vielä kerran =)

Vaikka vuosi vaihtui ja lupauksia tein liudan niin mikään ei kuitenkaan muuttunu miksikään. Koko syksyn mukana kulkenut suru ja väsymys tuntuu vain kasvavan. Elämää miettii ja sen tarkoitusta kyselee pieni sydämeni. Mahtaneeko tänä keväänä aurinko edes paistaa sydämeeni. ..?

Kaiken keskellä minua on lohduttanut mielessäni vähän väliä syttyvä kipinä joka kuiskii ,että kyllä elämässä on PAKKO vielä tulla hyvääkin..ja siihen minä uskon.

Lupauksiani en tänne vuodattele kun rasitin niillä tyttäriä koko joulun ajan. Olkoon he minun "tuomareina" =))

Tehnyt oon paljon ja kuitenkaan en mitään saanu valmiiksi...kuitenkin TAAS kerran tein ylipolven sukat. Tiedän jämähtämeeni tasolle SAMA. Dropsin Delighista tikutettu ja esikoisen ystävälle joka ilahdutti minua jouluna ...Väri ei kuvassa tule oikeuksiinsa mutta todellisuudessa nään on ihan suunnattoman kauniin väriset. Toivottavasti saajakin pitää tosin ainahan on palautusoikeus!!!

 

 

SUKKALAHJAILUA...

Ylipolven sukkaa on taas kätöseni pukannut ja tietty suosikistani Fabelista

 

Tämä ihanainen blogini on sitä mieltä että tämä kuva nyt vaan on näin päin eikä siis auttane muu.. olkoon joulun kunniaksi sukkaset nurin narin.

Sukat kuitenkin kääräsin pakettiin ja nämä saanee huomenna uuden omistajan. Toivottavasti sukat lämmittänee esimieheni kinttuja.

 

LISÄÄ PALJASTUKSIA

... Kaikki vaan loppuu aikanaan... taas tuli SNY:n paljastuspaketti.

Syksyn ajan minua salaisesti on ilahduttanut Siskohanne.

JOULUN SALAISUUS

Salaisuudet paljastuu vähitellen... sain joulun salaiselta ystävältäni ihanan paketin.

Paketista löytyi : servettejä, leivontavuokia, koristeltuja tulitikkurasioita, tuikkuja, joulun rauhaa-kyltti ja suklaata... ja oli siinä ihanan siilikorttinenkin jonka takaa paljastui salaisuus: Salainen jouluystäväni oli SAARA . Kiitos ihanista joulumuistamisista... =)) Jokainen pakettisi oli mahtavainen!

NIRU NARU...

Syksyllä kädentaito-messuilta lähti mukaan pientä korvausta vastaan narua ja ohje tämmöisiin virkattaviin rinkuloihin.  Valmiinahan nämä ovat ollet jo aikoja sitten mutta tarkoitus oli kehitellä aukkoihin jotankin..kunnes eilen iski se tietoisuus että nämäkään ei koskaan roiku sitten missään. Päätinpä pistellä ne paikoilleen näin... kuten tarkoitus malliin mukaankin oli..siinä ripustaessa tiesin/keksin/ oivalsin mitä noihin aukkoihin tuleekaan... mutta koska ei tiiä milloin tulee niin olkoonpa nyt sitten näin.

Tänään on sitten oltu joulumyyjäisissä ja keittiössä puuhasteltu ja unohdettu tyystin linnanjuhlat... Nyt jos vielä puikottelisi hetken elokuvan parissa ja nautiskelisi mukillisen ihanaista maustekahvia, (joulumyyjäisostoksia). Huomenna jatketaan vapaiden parissa =)

KUINKA KUMMASSA VOIKIN ...

käydä näin ... että joulu on kohta mennyt ennenkuin minä herään huomaamaan että joulu on =(
Noh olenhan minä sen huomannut mutta ahneena ihmisenä ahnehtinu kaikkea tekemistä itselleni ja kaikki jää vaiheeseen. Se oli muuten jo kolmas päivä menossa joulukuuta kun huomasin että en ole edes joulukalenteria ostanu. Hiukan lohtua toi pikkuveli joka kertoi että heidän koirallaan onkin kalentereita tyyliin monta. Varmaan minunkin kalenteri on sitten siellä..syötynä jo.
Noh ne puolivalmiit valmistuu sitten rytinällä kunhan..
Taas sitten on pitäny ylipolven sukkaa väkertää. Minä vaan tykkään näitä neuloa (psssttttt..puikoilla on jo uudet) . Nämä on tuttuun tyylin Fabelista ja matkaavat esikoiselle joku päivä. Hänen työkaveri tilasi minulta tämmöset ja tässä ne sitten on ..TATTARAAAAAAAAAAAA: