Lehmä tai en mutta märehtimään olen taitava. Märehdin asioita mielessäni aivan liikaa. Asioita joille aina ei voi/mahda yhtään mitään. Kuvitelmissani teen ratkaisuja mutta ne sortuu kun mieleni valtaa aina se pahin mahdollinen ja sen seuraukset.
Luopuisin niin tavastani ja kovasti olen alkanut takoa päähäni , että märehtimättäkin asiat selviää tavalla tahi toisella.Jostain kumman syystä aina sillä toisella.
Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja tuntuu kun yhdestä selviää jo uusia koitos iskee päälle. En tunne yhtään vahvistuneeni kaiken tämän keskellä. Haluaisin huutaa ääneen , että NYT RIITTÄÄ..silti uskon kuitenkin ,että pakko sitä elämässä on viimein tulla hyvääkin ja helpompaa.
Tänäänkin elo antoi uutta märehdittävää joten eikun peiton alle ja kauhukuvitelmat päälle. Elämää ei sen enempää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti