KYYNELEITÄ..

Kun pari vuotta sitten esimiehestä/ystävästäni tuli mummi niin virkkasin hänelle ilonkyynelille liinan, joka sitten päätyikin pikku prinsessan kasteliinaksi.
Tulipa ystävästäni  kaksinkertainen mummo ja hänpä sitten tekstaili minulle josko pikku prinssi saisi samanlaisen. Syvä huokaus kumpusi sisältäni koska... aikaa oli seuraavaan päivään. Oli normi työpäivä ja en tiennyt oliko kangastakaan tarpeeksi. Pyytäjä tietenkin anteeksi pyytelemään ja harmittelemaan , että oli näin myöhään asialla. Ja toki otin haasteen vastaan...
Voinen kertoa , että en ollut ehkä kovin sosiaalinen virkatessani. Olin alussa aika hymynaama kun asia luisti mutta sitten alkoi vaihe "ei se oo työ eikä mikään jota ei jokunen kerta purettaisi"..*syvä huokaus*. Lopulta ilta päättyi turhautumiseen ja nakkasin työn pois .. taisi siinä herahtaa muutama kiukkukyynelkin.
Aamulla nousin kello viisi ja uusin virkein silmin aloin jatkamaan ja ...
Prinssi sai kasteliinansa =)