TÄÄ YSTÄVYYS EI...

ei raukene vaan kestää ainiaan... niinhän me partiolaisten kanssa aina lauloimme vuonna jotain kun vedin laumojani. Ihanainen ylläri tulikin postista... Minun VANHA VANHA SNYYPILÄISENI (ei hän oikeasti ole siis vanha mutta joltain vanhan vanhalta kierrokselta) muisti minua näin ihanasti.

Reppanaiseni minua ihahdutti näin ihanasti. KIITOS IHULAINEN!

Myös SMY:ni korttia pukkasi...Kiitos =)
Unohtamatta kuitenkaan myös uutta Snypykkääni...


Kiitos te ihanat... blogilaiset!
Oma tarkoitus oli tänä vuonna olla ystävänpäivänäkin kerrankin terhakas ja muistaa kaikki!

Elämä on ollut läheisen sairastumisen myötä rankkaa monta kuukautta. Keskiviikkona syöpä vei viimein voiton ja taivaan isä kutsui ison veljeni kotiin. Surun keskellä tunnen suurta lohtua siitä että nyt hänen kivut on pois ja hän on äidin luona.
Elämä jatkuu... mutta hänen tilalleen jää suuri aukko =.(