Vaikka vuosi vaihtui ja lupauksia tein liudan niin mikään ei kuitenkaan muuttunu miksikään. Koko syksyn mukana kulkenut suru ja väsymys tuntuu vain kasvavan. Elämää miettii ja sen tarkoitusta kyselee pieni sydämeni. Mahtaneeko tänä keväänä aurinko edes paistaa sydämeeni. ..?

Kaiken keskellä minua on lohduttanut mielessäni vähän väliä syttyvä kipinä joka kuiskii ,että kyllä elämässä on PAKKO vielä tulla hyvääkin..ja siihen minä uskon.

Lupauksiani en tänne vuodattele kun rasitin niillä tyttäriä koko joulun ajan. Olkoon he minun "tuomareina" =))

Tehnyt oon paljon ja kuitenkaan en mitään saanu valmiiksi...kuitenkin TAAS kerran tein ylipolven sukat. Tiedän jämähtämeeni tasolle SAMA. Dropsin Delighista tikutettu ja esikoisen ystävälle joka ilahdutti minua jouluna ...Väri ei kuvassa tule oikeuksiinsa mutta todellisuudessa nään on ihan suunnattoman kauniin väriset. Toivottavasti saajakin pitää tosin ainahan on palautusoikeus!!!